[Svel: Aalto / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]
Viisasten kivi
ksissni tarpeeton
en tied miten kyttisin
siihen pni
lyn
ulvahdan kivusta
kivi raskaammaksi ky
ja kaataa allensa
Min eln, min eln!
lihani huutaa salvaa ja siteit
min
eln, min eln!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisns
viek pois! kivi vierittk pois!
min eln, min eln!
kuulkaa: viel
eln!
Kokemusta
kokemuksen pern hain
nyt olen kaiken kokenut
ja huomaan sen
pakko pyshty on
mietti hetken, minne
lie
jlkens johtanut
Min eln, min eln!
lihani huutaa salvaa ja siteit
min eln, min eln!
keuhkoni kaipaavat ilmaa
sisns
viek pois! kivi vierittk pois!
min eln, min eln!
kuulkaa: viel eln!
Ei riit, ett jtt jljen itsestn
ei riit se,
vaan tytyy ymmrt
millaisen jljen tnne jtt itsestn
se riitt, jos vaivautuu hetken miettimn
Min eln, min eln!
lihani huutaa
salvaa ja siteit
min eln, min eln!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisns
viek pois! kivi vierittk pois!
min eln, min eln!
kuulkaa:
viel eln!
