[Svel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma]
Kteni vapisevat hiljaa
hautaan niihin kasvoni
pellolla vierasta on
viljaa
ei kelpaa leivn juureksi
se maahan poljetaan
koitan nostaa thkpt
sill juurtua en voi
en en odottaa voi tlt
mitn
parempaa vaan pois
on pakko lhte
Kuinka kauan viel tytyy
kuinka kauan viel tytyy taivaltaa
ennen kuin pivt tll
tyttyy
ei liene toisistamme toista tukemaan
Metsn varjo tytt pellon
kuu kutsuu leikkiin petoja
he ovat teroittaneet
seipt
ne kyvt suden hampaista
eivt sst minua
Kuinka kauan viel tytyy
kuinka kauan viel tytyy taivaltaa
ennen kuin pivt
tll tyttyy
ei liene toisistamme toista tukemaan
ei ole mitn aikaa, ei ole mitn paikkaa
ei ole mitn tilaa miss
rakentaa
susi ihmisess on herttyn loputon
eik ihmist voi koskaan rakastaa
ei susi ihmist voi koskaan rakastaa
