Puolesta vapauden uhatun.
Puolesta oikeuden loukatun.
Sisaan jokaisen sotilaan painajaiseen, velvollisuuteen
veriseen.
Yhteinen asia kallis, tahdon lujuuden jalosti.
Oli pieni sitkea kansa, jota voittamaan ei tultu helposti.
Vaikka
vapisivat polvet vahvat, sumenivat katseet teravat.
Silti taisteluhuudon kohottaen voimansa yhdistivat.
Poltti kuumasti korvia
tuli,
jota, vastaan yhdessa nousivat.
Pelotti satojen tykkien jyly,
joka maata kallista pieksi.
Vaikka vapisivat polvet
vahvat, sumenivat katseet teravat
Silti taisteluhuudon kohottaen voimansa yhdistivat
Vaikka vapisivat polvet vahvat, sumenivat
katseet teravat.
Silti taisteluhuudon kohottaen voimansa yhdistivat.
Mursi kuitenkin lujuus yhteinen, vastarinnan
vihollisen.
Koska, sisu sinivalkoinen, kavi edella joukon voimallisen.
Ehka kaatuivat kuolleina sinne, missa vapauden joutuivat
todistamaan.
Silti kuuluivat joukkoon voittajien, kansaan suoraan ja rehelliseen.
Silla tuhansien jarvien maasta, maasta
parhaimmasta.
Eivat luopuneet mistaan syysta, se on viimeinen sana suomalaisen.
